Hierojasta

Taipaleeni hieronnan ja erilaisten kehollisten menetelmien pariin alkoi vuonna 2009 ja se alkoi puhtaasti henkilökohtaisesta tarpeesta. Työskentelin noihin aikoihin yliopistolla tietojärjestelmien parissa ja kärsin tyypillisistä istumatyöläisen vaivoista, yläselän liikkumattomuudesta ja niska-hartiaseudun jumituksista. Vaikka olin suhteellisen liikunnallinen, juoksut ja salikäynnit eivät tuntuneet kompensoivan tuntikausien istumista koneen ääressä. Tarvitsin vaivoihini ulkopuolista apua.

Onnekseni työpaikallani tarjoutui mahdollisuus käyttää ammattitaitoisen hierojan palveluita. Hänen käsittelyssään kireydet antoivat pikkuhiljaa periksi ja kolotuksetkin helpottuivat. Lisäksi alkoi itää kiinnostus ihmiskehoa kohtaan ja ajatus siitä, voisinko kenties itse tarjota vastaavanlaista apua muille. Voisinko laittaa hyvän kiertämään?

Syksyllä 2009 aika oli kypsä elämänmuutokselle. Pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja matkustin talveksi Espanjan aurinkorannikolle saamaan oppia hieronnan saloistaTampereen urheiluhierojakoulun kurssilta. Tietokoneiden parissa työskennellyttä humanistia odotti kokonainen uusi maailma: miten ihmeellinen ja nerokas onkaan ihmiskeho luineen, lihaksineen ja hermoineen… Ja miten se onkaan samanaikaisesti niin vahva ja uskomattoman sopeutumiskykyinen (niin hyvässä kuin pahassakin) ja toisaalta niin hauras ja helposti särkyvä?

Espanjassa vietetty talvi herätti kiinnostuksen myös vanhoihin itämaisiin kehollisiin menetelmiin, kuten Qi gongiin ja meditaatioon. Tyypillisenä länsimaisen kulttuurin kasvattina olin tottunut pitämään kehoa ja mieltä erillisinä kokonaisuuksina ja sijoittamaan tärkeimmät toiminnot päänsisäisiksi prosesseiksi, joista irrallaan keho näyttäytyi toisarvoisena, ikään kuin välttämättömänä pahana, ja lisäksi usein vielä moninaisten harmien lähteenä. Mutta minkälaisia näkymiä avautuisi, jos keho ja mieli olisivatkin kokemuksellisesti yhtä ja samaa? Ja entä jos huomion keskittäminen niinkin arkiseen toimintoon kuin hengittämiseen tarjoaisi harjoituksen tämän ykseyden kokemiseen?

Kosketuksella hoitaminen on universaalia: kaikkialla ja kaikkina aikoina ihmiset ovat painaneet kätensä kipeän kohdan päälle, rauhoitelleet silittämällä, aktivoineet taputtelemalla ja rentouttaneet heiluttelemalla. Hierojakoulutuksen jälkeen halusin tutustua myös muiden kulttuurien hoitoperinteisiin. Ensimmäinen askel tähän oliintialaisen päähieronnan kurssi. Tämä hoitomuoto opetti, kuinka kevyellä, tiettyyn kehon osaan kohdistuvalla käsittelyllä voi olla syvällisiä ja voimakkaitakin vaikutuksia. Oppimani hoito on länsimaisiin tarpeisiin muokattu versio päähieronnasta, mutta uteliaisuuttani matkustin myös tutustumaan hierontaan sen alkulähteille, ihmeelliseen Intiaan.

Vaikka elämme nopeiden muutosten aikaa, tietyt asiat ihmisenä olemisessa ovat pysyneet vuosien saatossa samana. Tästä aiheesta on tuhansia vuosia vanhalla kiinalaisella perinteellä runsaasti kokemusta ja viisautta. Sain opetusta perinteisestä kiinalaisesta lääketieteestä Tampereen Neijing-koululla ja tarvittaessa käytän hieronnan tukena sen menetelmiä, kuten akupunktiota ja moksibustiota. Kiinalaisessa perinteessä terveyden avaimia etsitään tasapainosta ja sopusoinnusta ihmisen suhteessa niin itseensä kuin ympäristöönsäkin – tämä lienee ajatonta viisautta.

Tutkimusmatkani itämaisten perinteiden pariin jatkui thaimaalaisen jooga-hieronnan opiskelulla. Kyseessä on tuhansien vuosien takaa juurensa juontava, kiehtova ja kokonaisvaltainen käsittely, jossa yhdistyvät akupisteiden käsittely sekä jooga-tyyppiset venytykset. Vakka me suomalaiset olemme thaimaalaisiin verrattuna perin kankeata kansaa, uskon tämän hoitomuodon soveltuvat pienellä modifioinnilla erinomaisesti myös pimeän ja kylmän pallonpuoliskon asukeille. Olen opiskellut hierontaa Thaimaassa pariin otteeseen ja ajatuksissani tähän hoitomuotoon yhdistyy saumattomasti thaimaalainen ystävällisyys ja buddhalainen lähestymistapa, joka kiteytyy sanapariin ”loving kindness” – jonka itse asiassa tulisi olla kaiken hoitamisen ydin.

Ihminen ja erilaiset tavat hoitaa häntä ovat mielestäni loputtoman kiinnostavia ja niissä riittää onneksi tutkittavaa ja opittavaa. Tämänhetkisen käsitykseni hoitamisesta voisi kuitenkin tiivistää eräänlaiseksi ”kolmen ärrän periaatteeksi”, jonka toivon näkyvän ja tuntuvan työssäni:

  • Release… päästää irti jännityksestä, vapauttaa tilaa olemukseen, suurentaa liian tiukkaa pukua ja tehdä sitä joustavammaksi, liikkuvammaksi
  • Relax… antaa kehon ja mielen rentoutua, pingotuksen ja yrittämisen lakata hetkeksi, hellittää, antaa asioiden olla
  • Remove pain and discomfort… luopua epämukavuudesta, palauttaa muisto kivuttomasta olotilasta

Virve Raittinen

Koulutus:

Koulutettu hieroja 2009-2010, Tampereen urheiluhierojakoulu (https://www.tu.fi)

Intialainen päähieronta 2011, Joypack (http://www.joypack.fi)

Perinteisen kiinalaisen lääketieteen peruskurssi 2010-2013, Neijing (http://neijing.fi)

Joogahieronta 2013, 2014, International Training Massage School (http://www.itmthaimassage.com)

Asahi Health-ohjaajakoulutus 2015, Timo Klemola (http://www.asahi-terveysliikunta.fi)